Syyskuu, kaksi työnpätkää, toinen meni jo, toinen on tulossa. Positiivista! Saan lisätä CV:hen uuden tittelin, tulevan ammattini saralta. Pitää muistaa päivittää se myös työvoimanvälittäjien sivuille...

 

Päätin hakea kouluun, kaiken uhallakin. Hain sitten samalla 7 eri kouluun, erilaisille linjoille. Verkko-opintoja, monimuotoa, työn ohella suoritettavaa. Haluan työn, päätin saada työn, mä vielä näytän niille TE-ihmisille!

 

Seuraan paljon sosiaalista mediaa, monta eri kanavaa. Siellä on noussut esiin paljolti työnhaun hankaluus, työnhakukokemuksen negatiivisuus. No, mikä on oma kokemukseni niistä...

 

Maanantai, uusia työpaikkailmoituksia 196. Hakemuksia 4, kaikki rekrytointiyrityksille.

Tiistai, uusia työpaikkailmoituksia 254. Hakemuksia 6, joista 5 rekrytointiyrityksille.

Keskiviikko, uusia työpaikkailmoituksia 187. Hakemuksia 7, kaikki rekrytointiyrityksille.

Torstai, uusia työpaikkailmoituksia 192. Hakemuksia 5, joista 4 rekrytointiyrityksille.

Perjantai, uusia työpaikkailmoituksia 227. Hakemuksia 5, kaikki rekrytointiyrityksille.

 

Tämä sama kaava toistuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Miksi sitten samoille rekrytointiyrityksille pitää lähettää viikosta toiseen hakemuksia hakemusten perään?

 

Täytän omat tietoni, työhistoriani (ja se on pitkä kun on tehnyt pätkätöitä monella eri tittelillä monella eri työnantajalla), koulutustietoni, saatetekstin, kerron itsestäni, harrastukseni... Lisäksi liitän kuvani, CV:ni ja hakemukseni erillisillä liitteillä sekä linkin LinkedIn-profiiliini. Eli kerron samat asiat itsestäni kolme kertaa. Kolme kertaa viikossa, monelle eri firmalle. Luulisi, että pikkuhiljaa he osaavat minun tietoni ulkoa...

 

Työvoimanvälittäjille, rekrytoijille, olen numero 23728 ja minulla on pisteitä 17/40. Jotta pääsisin haastatteluun haluamalleni alalle, minun pitää olla pistemäärässä 25/40. Heitä ei kiinnosta, että lähetän viikottain heille kolme hakemusta, ihan jokaiselle yritykselle. Heitä ei kiinnosta, että olen alanvaihtaja ja haluaisin oppia uutta. Heitä ei kiinnosta, että minulla on kykyjä ja taitoja, jotka eivät näy työhistoriassani. Eihän kukaan tiedä minun olevan visuaalisesti tarkka ja tyylitietoinen, koska en ole kyseisiä taitoja koskaan tarvinnut.

 

Mitähän tapahtuisi, jos sinnikkyys palkittaisiin ja pääsisin näyttäytymään rekrytointofirmoissa?

 

Olen numero 23728. Vastaani kävelee tietämättäni numero 36561 päällään vaarin kulahtaneet samettihousut. Likainen ponnari roikkuu liimautuneena rispaantunutta paidanselkämystä vasten. Hänellä on pisteitä tarvittava 25/40. Olen onnellinen, koska en tiedä olevani hänen kanssaan samalla viivalla.

 

Me työttömät olemme pisteytettyjä asiakasnumeroita. Meiltä on riistetty kasvot, persoona. SIlti pitäisi olla persoonallinen ja erottua joukosta. "Me etsimme sitä oikeaa tyyppiä..." Niin varmasti, te silti ulkoistatte rekrytoinnin.

 

Mitä tämä ulkoistaminen sitten aiheuttaa? Sehän on hienoa kun ei yritysten tarvitse itse käyttää aikaa haastatteluihin ja omaa yritystä koskevaan päätöksentekoon. Annetaan muiden päättää, tehdään me töitä. Samat työpaikat tulevat hakuun viikon parin välein, koska "sitä hyvää tyyppiä" ei ole vielä löytynyt. Vaikka olisin paikkaa hakenut, minua ei haastatella, olenhan vain 17/40.

 

Miten "hyvä tyyppi" löydetään vahvistamaan tiimiä, jos tiimi ei pääse lukemaan hakemuksia?

 

TE-toimisto ei tee mitään, vieläkään en ole saanut yhteydenottoa heiltä. Ilmeisesti omat soittoni sinnepäin on laskettu yhteydenpidoksi. TE-toimisto syynää ihmisten kykyä noudattaa heille annettuja tehtäviä ja sakottavat, kun olet epähuomiossa jättänyt laittamatta rastin ruutuun. Kun sitä rastia ei ole, voidaan jättää maksamatta päivärahoja, koska et ole työtön.

 

Ei, se rasti ei tee kenestäkään työllistynyttä, se vain kertoo, että TE-toimiston sivujen käyttö on hankalaa, kankeaa ja pitää olla äärimmäisen pitkälti selvillä, mitä rasteja pitää laittaa ja mihinkin ruutuihin.

 

Todellisuudessa siis työvoimanvälittäjät, niin TE-toimisto kuin rekryfirmat, pitävät yllä työttömyyttä.

 

Miten tähän on tultu?