Noin kuusi viikkoa koululaisilla on kulunut tätä lukukautta. Uusi opettaja, uusi luokkahuone eri osassa koulua. Sinä aikana olen pitänyt lapseni kolmesti kotona hengitysoireiden takia. Olin ensimmäinen kun tänä vuonna ilmoittaa oireista, viime vuonna henkilökuntaa oli kuitenkin poissa lähes koko vuoden ja osa lapsista oireili kovasti. Kyllähän kesän tuuletus on varmasti poistanut sisäilman ongelmat...

Olen myös keikkaillut kouluissa jonkun verran ja kaikissa tilanne on sama, ne ovat kaikki jossain vaiheessa sisäilmaongelmien takia, korjausta suunnitellaan, evakossa, tilanjakajina...

Evakko, mitä on evakko?

Minulle tulee mieleen toinen maailmansota ja suuri määrä lapsia, jotka lähetettiin Ruotsiin, sotalapsiksi. Mieleeni tulee myös karjalaiset, jotka lähtivät jo aiemmin evakkoon, sotaa karkuun, luovutetusta Karjalasta Suomen puolelle. Tällä hetkellä Suomessa on tuhansia, kymmeniä tuhansia lapsia evakossa, ketä vastaan me sodimme?

Missä nämä lapset sitten ovat?

Kirjastot, nuorisotilat, seuraintalot, toiset koulut, parakit... Kaikki mahdolliset tilat, joihon voidaan teoriassa mahduttaa 30 lasta, on valjastettu evakkotiloiksi. Kirjaston lukusali on tyhjennetty, jotta sinne voidaan sijoittaa yksi luokka. Nuorisotila täytetään pulpeteilla, jotta siellä voi päivisin opiskella toinen luokka, illalla tähän osaan tilaa eivät nuoret pääse. Pienet oppilaat sijoitetaan lähimmäksi alkuperäistä koulua, jotta koulukuljetuksia ei tarvitse järjestää. Ei sillä ole väliä, että ensimmäisen ja yhdeksännen luokan oppilaat opiskelevat vierekkäin, kyllähän isot oppilaat osaavat olla kiroilemattata tai käyttämättä nuuskaa ja antavat aina tilaa pienemmille...

Parakkeja on sijoiteltu koulujen pihoihin, jotta niihin voidaan sijoittaa väliaikaisesti oppilaita. Tämä väliaikainen ratkaisu on joillekin oppilaille kestänyt jo viisi vuotta. Mitä sinä olet tehnyt viimeiset viisi vuottaa? Millaisissa oloissa olet tehnyt töitä?

Parakit ovat väliaikaistiloja, sellaiseksi ne on suunniteltu. Sisään tulee vesi, mutta sen laadusta kukaan ei anna takeita, juomavesi kannetaan paikalle suurissa tonkissa. Vessoja on vähän, kaksi tytöille, kaksi pojille, lapsia on kuitenkin lähemmäs 200. Keskellä oppituntia vessareissu suoritetaan ulkokautta tai toisen luokan läpi. Vessa haisee, keltainen vesi valuu lattialle, viemärit eivät vedä. Vielä ei ole edes talvi.

Naulakot ovat tiiviisti, kengät pitkin lattioita, pipoille ja hanskoille ei edes ole paikkoja. Kaikkialla on kosteaa, hiekkaista, ahdasta. Vielä ei edes ole paljoa vaatetta, mitenhän sinne mahtuu, kun kaikilla on toppavaatteet, isot kuomat ja lunta kantautuu vaatteiden mukana.

Henkilökunnalle on yksi vessa, siinä ei lukko toimi. Sosiaalitiloja ei ole, ei myöskään opettajanhuonetta, taukotilaa, ruokailutilaa eikä kaappia, mihin tavaransa voisi päivän ajaksi laittaa. Henkilökunta elää reissuelämää, kantavat kaikki tavaransa päivittäin mukanaan joka paikkaan.

Viisi vuotta...

Opettajilla on vain välttämättömät tarvikkeet luokassa, erityisopettajat pitävät opetustuokioita käytävällä. Käytävällä! Tavallista enemmän tukea tarvitsevat oppilaat opiskelevat käytävällä. Musiikin opetus perustuu muutamaan soittimeen, sisäliikuntamahdollisuutta ei ole lainkaan.

Samassa koulussa olevat sisarukset saattavat olla kaikki eri paikoissa opiskelemassa. Opettajat siirtyilevät paikasta toiseen ja isommat oppilaat saattavat vaihtaa opiskelupaikkaa kesken päivän.

Onko kukaan ajatellut, miten henkilökunta jaksaa?

Henkilökunta ei valita, he ovat jo näkemyksensä ilmoittaneet, turhaan. Aikuiset palavat loppuun, turhautuvat, menettävät työn ilon. He eivät voi palata takaisin vanhoihin opetustiloihin ennen kuin ne on korjattu. Osa on jo korjattu, mutta halvalla kun teetätettiin, niin tilat ovat edelleen saastuneet. Osa henkilökunnasta on niin pahasti altistunut sisäilman homeille ja itiöille, että heitä voisi käyttää homekoirien sijaan. Tässäkö on opetushenkilöstön uusi ammatti?

Koulut seisovat tyhjillään, päättäjät korjaavat maalilla dynamiitin sijaan.

Mitä, jos korjailujen sijaan olisi suoraan valittu purku ja uudelleenrakennus?